Monday, October 24, 2011
Sunday, October 23, 2011
Tekijänoikeudet?
Tekijänoikeudet. Joo, tiedän mitä ne on, mutta en oikeen osaa selittää? Joku on tehnyt/maalannut/säveltänyt/valokuvannut/ym. jotain ja sitä ei saa käyttää ilman sen jonkun lupaa?
Tutustuin kopiraitti.fi-sivuihin ja aika sekamelskaahan ne tekijänoikeudet oli. On sääntöjä ja lakeja, mutta niihin on poikkeuksia ja on poikkeuksiin liittyy aina erikoistapauksia, joten kuka loppupeleissä on enää edes kärryillä kenellä on lupa käyttää ja mitä? Ja kuinka tarkasti kouluissa käytännössä valvotaan tekijänoikeuksiin liittyviä sääntöjä, tai kuinka moni opettaja loppujen lopuksi edes ajattelee tekijänoikeuksia ja niiden rikkomista kopioidessaan tehtäväkirjasta lisätehtäviä tai etsiessään netistä valokuvaa joulujuhlaohjelman kanteen? Pakko myöntää, itse en ole juurikaan päätä näillä vaivannut ja uskon ettei välttämättä moni muukaan.
Opettajan on oltava erittäin hyvin perillä tekijänoikeusasioista, mikäli haluaa niitä säntillisesti noudattaa. Toisaalta tällaisesta asiasta voisi olla ihan hyvä keskustella koko työporukan kanssa ja tehdä yhdessä joku johdonmukainen tekijänoikeuksia noudattava toimintatapa. Jollei ole tarkkana, saattaa helposti rikkoa tekijänoikeuksia. Kiinnostava asia, johon vastausta en kuitenkaan löytänyt kopiraitti.fi-sivulta enkä Opettaja tekijänoikeuden verkossa-lehtisestäkään on, että millaisia ovat rangaistukset kun jää kiinni tekijänoikeusrikkomuksesta?
Tutustuin kopiraitti.fi-sivuihin ja aika sekamelskaahan ne tekijänoikeudet oli. On sääntöjä ja lakeja, mutta niihin on poikkeuksia ja on poikkeuksiin liittyy aina erikoistapauksia, joten kuka loppupeleissä on enää edes kärryillä kenellä on lupa käyttää ja mitä? Ja kuinka tarkasti kouluissa käytännössä valvotaan tekijänoikeuksiin liittyviä sääntöjä, tai kuinka moni opettaja loppujen lopuksi edes ajattelee tekijänoikeuksia ja niiden rikkomista kopioidessaan tehtäväkirjasta lisätehtäviä tai etsiessään netistä valokuvaa joulujuhlaohjelman kanteen? Pakko myöntää, itse en ole juurikaan päätä näillä vaivannut ja uskon ettei välttämättä moni muukaan.
Opettajan on oltava erittäin hyvin perillä tekijänoikeusasioista, mikäli haluaa niitä säntillisesti noudattaa. Toisaalta tällaisesta asiasta voisi olla ihan hyvä keskustella koko työporukan kanssa ja tehdä yhdessä joku johdonmukainen tekijänoikeuksia noudattava toimintatapa. Jollei ole tarkkana, saattaa helposti rikkoa tekijänoikeuksia. Kiinnostava asia, johon vastausta en kuitenkaan löytänyt kopiraitti.fi-sivulta enkä Opettaja tekijänoikeuden verkossa-lehtisestäkään on, että millaisia ovat rangaistukset kun jää kiinni tekijänoikeusrikkomuksesta?
Minähän en facebookiin liity, eiku?
Alunperin oli jonkin verran facebook-vastainen, olin päättänyt etten liity kyseiseen yhteisöpalveluun. Innostukseni mm. IRC-galleriaan lopahti hyvin nopeasti ja muutenkin tietokoneen ja netin käyttämiseni oli melko vähäistä, joten kieltäyminen massavillityksestä tuntui jopa hauskalta. Vaan toisin kävi.
Liityin facebookiin keväällä 2008 ollessani lukion ekalla, melko myöhään verrattuna useimpiin kavereihini. Sosiaalisen paineen murtama tein itselleni profiilin ja sille tielle olen jäänyt. Aluksi oli hauskaa kun uutena käyttäjänä kaveripyyntöjä sateli vaikka millä mitalla, nykyään niitä fb-kavereita enemmin karsii pois kuin etsii lisää. Uusien kuvien lisääminen, oman tilan päivittäminen tai kavereiden tapahtumien (erityisesti parisuhdetilojen) seuraaminen oli alussa niin huisin hauskaa ja koukuttavaa, että facebookiin oli pakko päästä päivittäin. Yllättävän nopeasti siihenkin kyllästyin.
Nykyinen facebookin käyttöni eroaa paljolti parin vuoden takaisesta. Nyt kun suurin osa vanhoista kavereista on muuttanut kuka minnekin päin maailmaa ja itsekin aloittanut syksyllä uudessa koulussa ja kaupungissa, on facebookista tullut tärkeämpi yhteydenpitoväline, kuin ennen (tulee hirmupaljon halvemmaksi jutella pari tuntia facebookissa kaverin kanssa kuin puhelimessa, vaikka se ei koskaan voi oikeaa keskustelua/tapaamista voittaakaan). Koska suuri osa omista opiskelukavereista käyttää facebookia, hoituu esim. opiskeluun liittyvistä asioistakin tiedottaminen kätevästi vuosikurssin/B-ryhmän omassa facebookryhmässä.
Jos valmistumisen jälkeen työelämässä ollessani kuulun edelleen facebookiin, en hyväksyisi oppilaita kaverikseni. Viime vuonna tehdessäni sijaisuuksia sain useita kaveripyyntöjä oppilailta, mutta hylkäsin ne sen enempää harkitsematta. Itse haluan pitää yksityiselämän ja työelämän erillään toisistaan, varsinkin oppilailta. Työkavereita olen jo hyväksynytkin ja tulen varmasti jatkossakin hyväksymään fb-kavereiksi, oppilaiden vanhempien kohdalla olen vähän kahden vaiheilla, todennäköisesti en hyväksyisi heitäkään, samoilla perusteluilla kuin en oppilaitakaan. Pidän enemmän puhelimessa keskustelusta tai kasvokkain keskustelusta, joten tämä varmasti pätisi myös oppilaiden vanhempien yhteydenotoissa.
Facebook-riippuvaiseksi en itseäni luonnehtisi. Saattaa olla useita päiviä tai viikkoja kun en ehdi/jaksa/viitsi kirjautua naamakirjaan. Kuten jo totesin, ei ole perinteisen face to face-keskustelun voittanutta :)
Liityin facebookiin keväällä 2008 ollessani lukion ekalla, melko myöhään verrattuna useimpiin kavereihini. Sosiaalisen paineen murtama tein itselleni profiilin ja sille tielle olen jäänyt. Aluksi oli hauskaa kun uutena käyttäjänä kaveripyyntöjä sateli vaikka millä mitalla, nykyään niitä fb-kavereita enemmin karsii pois kuin etsii lisää. Uusien kuvien lisääminen, oman tilan päivittäminen tai kavereiden tapahtumien (erityisesti parisuhdetilojen) seuraaminen oli alussa niin huisin hauskaa ja koukuttavaa, että facebookiin oli pakko päästä päivittäin. Yllättävän nopeasti siihenkin kyllästyin.
Nykyinen facebookin käyttöni eroaa paljolti parin vuoden takaisesta. Nyt kun suurin osa vanhoista kavereista on muuttanut kuka minnekin päin maailmaa ja itsekin aloittanut syksyllä uudessa koulussa ja kaupungissa, on facebookista tullut tärkeämpi yhteydenpitoväline, kuin ennen (tulee hirmupaljon halvemmaksi jutella pari tuntia facebookissa kaverin kanssa kuin puhelimessa, vaikka se ei koskaan voi oikeaa keskustelua/tapaamista voittaakaan). Koska suuri osa omista opiskelukavereista käyttää facebookia, hoituu esim. opiskeluun liittyvistä asioistakin tiedottaminen kätevästi vuosikurssin/B-ryhmän omassa facebookryhmässä.
Jos valmistumisen jälkeen työelämässä ollessani kuulun edelleen facebookiin, en hyväksyisi oppilaita kaverikseni. Viime vuonna tehdessäni sijaisuuksia sain useita kaveripyyntöjä oppilailta, mutta hylkäsin ne sen enempää harkitsematta. Itse haluan pitää yksityiselämän ja työelämän erillään toisistaan, varsinkin oppilailta. Työkavereita olen jo hyväksynytkin ja tulen varmasti jatkossakin hyväksymään fb-kavereiksi, oppilaiden vanhempien kohdalla olen vähän kahden vaiheilla, todennäköisesti en hyväksyisi heitäkään, samoilla perusteluilla kuin en oppilaitakaan. Pidän enemmän puhelimessa keskustelusta tai kasvokkain keskustelusta, joten tämä varmasti pätisi myös oppilaiden vanhempien yhteydenotoissa.
Facebook-riippuvaiseksi en itseäni luonnehtisi. Saattaa olla useita päiviä tai viikkoja kun en ehdi/jaksa/viitsi kirjautua naamakirjaan. Kuten jo totesin, ei ole perinteisen face to face-keskustelun voittanutta :)
GoSupermodel - Where Girls Rule!
GoSupermodel sivusto on joka tytön unelma: luodaan oma supermallihahmo itse alusta alkaen hiuksien ja silmien väriä myöten, shoppaillaan sille kuumimpia muotivaatteita (alussa jokainen uusi käyttäjä saa käyttöönsä 1000 go-rahaa!!), sisustetaan omaa huonetta, tavataan muita supermalleja jne. Vaikka itse en enää sivuston kohderyhmään kuulukaan, yksi iltapäivä meni hujauksessa ohitse leikkiessäni omalla supermallillani! Monen muun virtuaaliympäristön tavoin myös GoSupermodel on erittäin koukuttava paikka.
Opettajan silmin katsottuna GoSupermodel vaikutti melko harmittomalta ja luotettavalta paikalta. Supermallin kanssa seikkaileminen on kuin suoraan omista lapsuuden barbie-leikeistä, vain virtuaalimaailmaan siirrettynä. Vaatteiden ja hiustyylien vaihtelemisessa on vain taivas rajana. GoSupermodel kerää asiakaskunnakseen varmasti laajan kirjon erilaisia tyttöjä, mutta kaikkia yhdistää kiinnostus perinteisiin "tyttöjen juttuihin". Tästä syystä monelle esim. kiusatulle tai ujolle tytölle voi olla helpompi tehdä uusia tuttavuuksia netin välityksellä omalla unelmahahmollaan paikassa, jossa ei tarvitse olla oma itsensä ja jossa kukaan ei tunne. Lisäksi moni nuori ja kokematon rahankäyttäjä voi saada hyvää harjoitusta säästämisestä ja ostopäätösten tekemisestä todellista elämää varten shoppaillessaan go-rahalla.
Ainoa selkeästi huononpi puoli GoSuprmodelissa, kuten monessa muussakin virtuaaliympäristössä on oikealla rahalla ostettava leikkiraha. Lyhyin jäsenyysaika on 2 viikkoa (5e) ja pisin yksi vuosi (65e). Vaikka aiemmin listasin rahankäytön harjoittelun leikkirahalla sivuston hyväksi puoleksi, tulee tässä kohti vastaan ristiriita puhuttaessa oikeasta rahasta. "Minulla on vanhempien lupa/olen jo yli 15-vuotias"-osiot on erittäin helppo ohittaa nappia painamalla ja valita "maksa tekstiviestillä"-maksutapa. Koska konkreettista rahantajua ei välttämättä kaikilla ole, voi innokkaalle supermallille mätkähtää melkoinen puhelinlasku. Toisaalta tämän rajoittamiseksi vain 2 viikon ja kuukauden jäsenyyden voi maksaa tekstiviestillä, mutta jo kolmen kuukauden ja vuoden jäsenyyteen tarvitaan vanhempien luottokortit. Vanhempien info-osuus niin go-rahan ostamiseen, kuin yleisiin käyttäjäsääntöihinkin liittyen on tarpeeksi selkeä ja tiivis.
Kokonaisuudessaan GoSupermodel on kerrassaan mainio, luovuudelle avoin tyttöjen ikioma nettisivu täynnä girlpoweria. Ydinajatus selviää jo otsikosta: GoSupermodel - Where Girls Rule!
Opettajan silmin katsottuna GoSupermodel vaikutti melko harmittomalta ja luotettavalta paikalta. Supermallin kanssa seikkaileminen on kuin suoraan omista lapsuuden barbie-leikeistä, vain virtuaalimaailmaan siirrettynä. Vaatteiden ja hiustyylien vaihtelemisessa on vain taivas rajana. GoSupermodel kerää asiakaskunnakseen varmasti laajan kirjon erilaisia tyttöjä, mutta kaikkia yhdistää kiinnostus perinteisiin "tyttöjen juttuihin". Tästä syystä monelle esim. kiusatulle tai ujolle tytölle voi olla helpompi tehdä uusia tuttavuuksia netin välityksellä omalla unelmahahmollaan paikassa, jossa ei tarvitse olla oma itsensä ja jossa kukaan ei tunne. Lisäksi moni nuori ja kokematon rahankäyttäjä voi saada hyvää harjoitusta säästämisestä ja ostopäätösten tekemisestä todellista elämää varten shoppaillessaan go-rahalla.
Ainoa selkeästi huononpi puoli GoSuprmodelissa, kuten monessa muussakin virtuaaliympäristössä on oikealla rahalla ostettava leikkiraha. Lyhyin jäsenyysaika on 2 viikkoa (5e) ja pisin yksi vuosi (65e). Vaikka aiemmin listasin rahankäytön harjoittelun leikkirahalla sivuston hyväksi puoleksi, tulee tässä kohti vastaan ristiriita puhuttaessa oikeasta rahasta. "Minulla on vanhempien lupa/olen jo yli 15-vuotias"-osiot on erittäin helppo ohittaa nappia painamalla ja valita "maksa tekstiviestillä"-maksutapa. Koska konkreettista rahantajua ei välttämättä kaikilla ole, voi innokkaalle supermallille mätkähtää melkoinen puhelinlasku. Toisaalta tämän rajoittamiseksi vain 2 viikon ja kuukauden jäsenyyden voi maksaa tekstiviestillä, mutta jo kolmen kuukauden ja vuoden jäsenyyteen tarvitaan vanhempien luottokortit. Vanhempien info-osuus niin go-rahan ostamiseen, kuin yleisiin käyttäjäsääntöihinkin liittyen on tarpeeksi selkeä ja tiivis.
Kokonaisuudessaan GoSupermodel on kerrassaan mainio, luovuudelle avoin tyttöjen ikioma nettisivu täynnä girlpoweria. Ydinajatus selviää jo otsikosta: GoSupermodel - Where Girls Rule!
Thursday, October 20, 2011
Galtsu on IhQ!!
IRC-galleria oli niiiiin kova juttu omana yläasteaikanani! Kaikki oli siellä ja sosiaalinen paine ajoi minutkin rekisteröitymään galtsuun. Omat vanhempani (opettajia molemmat, ylläri) olivat jyrkästi galleriaan liittymistä vastaan ja kun lupaa ei useiden "te pilaatte mun elämän"-huutojen jälkeenkään herunut, oli ainoa vaihtoehto tehdä se salaa parhaan kaverin luona. Jälkikäteen jo vähäsen"aikuistuneena" ymmärrän täysin vanhempien pointin ja todennäköisesti toimisin aivan samoin omien lasten kohdalla.
Ala-asteen Mix World-chatin jälkeen IRC-galleria oli ensimmäinen kunnon kosketukseni internetiin. En ollut aikaisemmin ollut kovinkaan kiinnostunut tietokoneista tai netissä surffailusta, mutta galtsu muutti asian. Oli <3IHQUU<3 laittaa uusia kuvia ja kommentoida parhaiden kavereiden <3IHQUJA<3 kuvia sekä vahtia vieraslistalta ketkä kävi katsomassa omaa profiiliani. Elintärkeää oli myös muistaa päivittäin käydä kyttäämässä ihastusten profiileja ja kuvia. Galleriasta tuli hetkellinen elämäntapa, kunnes se melko pian menetti viehätyksensä ja poistin käyttäjätunnukseni.
Omat kokemukseni IRC-galleriasta ovat pääosin positiivisia. Itse olen säästynyt paljon puhutuilta "haitoilta" kuten esim. nettikiusaamiselta, salasanojen varastamiselta yms. Vierailtuani useamman vuoden tauon jälkeen uudelleen IRC-gallerian sivuilla, huomasin galtsun kokeneen melkoisen muodonmuutoksen. Nykyään käyttäjillä on mahdollisuus pitää profiilissaan omaa blogia, kerätä natsoja tai nastoja tai mitä ne nyt oli (?) ja vaikka mitä muuta. Nuorilla on yhä laajemmat mahdollisuudet ilmaista itseään sekä etsiä vertaisryhmiä netin välityksellä.
Kuvake ja ii2 ovat minulle entuudestaan vieraita, en ole ollut rekisteröityneenä kumpaankaan aiemmin. Todennäköisesti siksi, koska kukaan kavereistakaan ei ollut. Nopeasti vilkaistuna molemmat vaikuttavat samanlaisilta palveluilta, kuin IRC-galleriakin, mutta jotenkin epämääräisemmiltä. Järkyttävintä on, että Kuvakeessa pystyy arvostelemaan muiden käyttäjien kuvia asteikolla 1-10 ja jopa lataamaan heidän kuviaan omaan kännykkään taustakuvaksi! Ilmeisesti näitä toimintoja pystyy itse muokkaamaan omista asetuksistaan, mutta entäpä kun kuvien lataajana onkin 11-vuotias netinkäyttäjänä kokematon tyttö, joka ei ehkä ymmärrä että äsken julkaistu tissiposeerauskuva onkin jo hetken päästä vanhan sedän taustakuvana...
Kaikkien edellämainittujen kuvagallerioiden käytössä ratkaisevaa on terve maalaisjärki. Lapsille ja nuorille sen käyttäminen erilaisissa tilanteissa voi olla vaikeaa, joten mielestäni vastuu lasten netin käytöstä on loppupelissä vanhemmilla. Siitä syystä on tärkeää että vanhemmat ovat tietoisia siitä mitä sivustoja heidän lapsensa käyttävät sekä mitä hyvää/huonoa niiden käytöstä voi seurata. Hyvä tapa on käydä näitä asioita läpi koulun vanhempainilloissa. MLL:n Vanhempainnetti on oiva apuväline vanhemmille ja opettajille tutustuttaessa lasten netin käyttöön. Sieltä löytyy laajasti materiaalia mm. median vaikutuksista eri ikäisiin lapsiin, vinkkejä pelisääntöjen tekemiseen, lasta netissä kohdanneiden ongelmatilanteiden ratkomiseen, peliriippuvaisuuteen jne. Itse hyödyntäisin perusteellisesti MLL:n sivustoa pitäessäni vanhempainiltaa ja kehottaisin vanhempia tutustumaan lasten käyttämiin sivuihin, kuten IRC-galleria, Facebook, Habbohotel jne ja keskustelemaan niistä lasten kanssa ja sopimaan yhteiset pelisäännöt, koska eihän siitä 10-vuotiaasta ole itse päättämään ja arvioimaan mikä saattaa olla haitaksi tai hyödyksi. Tottakai lapset rikkovat sääntöjä ja tekevät kiellettyjä asioita, mutta ehkä jossain vaiheessa vanhempien hyvä tarkoitusperä ja syyt, miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä selkenee myös kiukuttelevalle teinille (nimim. kokemusta on). Vanhempainnetissä kiteytettiinkin tämä sanoma aika osuvasti: vanhemman tehtävä on tehdä rajoja ja lapsen ”tehtävä” on uhmata niitä. Jos rajoja ei olisi, lapsi olisi turvaton ja liian suuren vastuun edessä.
Ala-asteen Mix World-chatin jälkeen IRC-galleria oli ensimmäinen kunnon kosketukseni internetiin. En ollut aikaisemmin ollut kovinkaan kiinnostunut tietokoneista tai netissä surffailusta, mutta galtsu muutti asian. Oli <3IHQUU<3 laittaa uusia kuvia ja kommentoida parhaiden kavereiden <3IHQUJA<3 kuvia sekä vahtia vieraslistalta ketkä kävi katsomassa omaa profiiliani. Elintärkeää oli myös muistaa päivittäin käydä kyttäämässä ihastusten profiileja ja kuvia. Galleriasta tuli hetkellinen elämäntapa, kunnes se melko pian menetti viehätyksensä ja poistin käyttäjätunnukseni.
Omat kokemukseni IRC-galleriasta ovat pääosin positiivisia. Itse olen säästynyt paljon puhutuilta "haitoilta" kuten esim. nettikiusaamiselta, salasanojen varastamiselta yms. Vierailtuani useamman vuoden tauon jälkeen uudelleen IRC-gallerian sivuilla, huomasin galtsun kokeneen melkoisen muodonmuutoksen. Nykyään käyttäjillä on mahdollisuus pitää profiilissaan omaa blogia, kerätä natsoja tai nastoja tai mitä ne nyt oli (?) ja vaikka mitä muuta. Nuorilla on yhä laajemmat mahdollisuudet ilmaista itseään sekä etsiä vertaisryhmiä netin välityksellä.
Kuvake ja ii2 ovat minulle entuudestaan vieraita, en ole ollut rekisteröityneenä kumpaankaan aiemmin. Todennäköisesti siksi, koska kukaan kavereistakaan ei ollut. Nopeasti vilkaistuna molemmat vaikuttavat samanlaisilta palveluilta, kuin IRC-galleriakin, mutta jotenkin epämääräisemmiltä. Järkyttävintä on, että Kuvakeessa pystyy arvostelemaan muiden käyttäjien kuvia asteikolla 1-10 ja jopa lataamaan heidän kuviaan omaan kännykkään taustakuvaksi! Ilmeisesti näitä toimintoja pystyy itse muokkaamaan omista asetuksistaan, mutta entäpä kun kuvien lataajana onkin 11-vuotias netinkäyttäjänä kokematon tyttö, joka ei ehkä ymmärrä että äsken julkaistu tissiposeerauskuva onkin jo hetken päästä vanhan sedän taustakuvana...
Kaikkien edellämainittujen kuvagallerioiden käytössä ratkaisevaa on terve maalaisjärki. Lapsille ja nuorille sen käyttäminen erilaisissa tilanteissa voi olla vaikeaa, joten mielestäni vastuu lasten netin käytöstä on loppupelissä vanhemmilla. Siitä syystä on tärkeää että vanhemmat ovat tietoisia siitä mitä sivustoja heidän lapsensa käyttävät sekä mitä hyvää/huonoa niiden käytöstä voi seurata. Hyvä tapa on käydä näitä asioita läpi koulun vanhempainilloissa. MLL:n Vanhempainnetti on oiva apuväline vanhemmille ja opettajille tutustuttaessa lasten netin käyttöön. Sieltä löytyy laajasti materiaalia mm. median vaikutuksista eri ikäisiin lapsiin, vinkkejä pelisääntöjen tekemiseen, lasta netissä kohdanneiden ongelmatilanteiden ratkomiseen, peliriippuvaisuuteen jne. Itse hyödyntäisin perusteellisesti MLL:n sivustoa pitäessäni vanhempainiltaa ja kehottaisin vanhempia tutustumaan lasten käyttämiin sivuihin, kuten IRC-galleria, Facebook, Habbohotel jne ja keskustelemaan niistä lasten kanssa ja sopimaan yhteiset pelisäännöt, koska eihän siitä 10-vuotiaasta ole itse päättämään ja arvioimaan mikä saattaa olla haitaksi tai hyödyksi. Tottakai lapset rikkovat sääntöjä ja tekevät kiellettyjä asioita, mutta ehkä jossain vaiheessa vanhempien hyvä tarkoitusperä ja syyt, miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä selkenee myös kiukuttelevalle teinille (nimim. kokemusta on). Vanhempainnetissä kiteytettiinkin tämä sanoma aika osuvasti: vanhemman tehtävä on tehdä rajoja ja lapsen ”tehtävä” on uhmata niitä. Jos rajoja ei olisi, lapsi olisi turvaton ja liian suuren vastuun edessä.
Subscribe to:
Posts (Atom)