Alunperin oli jonkin verran facebook-vastainen, olin päättänyt etten liity kyseiseen yhteisöpalveluun. Innostukseni mm. IRC-galleriaan lopahti hyvin nopeasti ja muutenkin tietokoneen ja netin käyttämiseni oli melko vähäistä, joten kieltäyminen massavillityksestä tuntui jopa hauskalta. Vaan toisin kävi.
Liityin facebookiin keväällä 2008 ollessani lukion ekalla, melko myöhään verrattuna useimpiin kavereihini. Sosiaalisen paineen murtama tein itselleni profiilin ja sille tielle olen jäänyt. Aluksi oli hauskaa kun uutena käyttäjänä kaveripyyntöjä sateli vaikka millä mitalla, nykyään niitä fb-kavereita enemmin karsii pois kuin etsii lisää. Uusien kuvien lisääminen, oman tilan päivittäminen tai kavereiden tapahtumien (erityisesti parisuhdetilojen) seuraaminen oli alussa niin huisin hauskaa ja koukuttavaa, että facebookiin oli pakko päästä päivittäin. Yllättävän nopeasti siihenkin kyllästyin.
Nykyinen facebookin käyttöni eroaa paljolti parin vuoden takaisesta. Nyt kun suurin osa vanhoista kavereista on muuttanut kuka minnekin päin maailmaa ja itsekin aloittanut syksyllä uudessa koulussa ja kaupungissa, on facebookista tullut tärkeämpi yhteydenpitoväline, kuin ennen (tulee hirmupaljon halvemmaksi jutella pari tuntia facebookissa kaverin kanssa kuin puhelimessa, vaikka se ei koskaan voi oikeaa keskustelua/tapaamista voittaakaan). Koska suuri osa omista opiskelukavereista käyttää facebookia, hoituu esim. opiskeluun liittyvistä asioistakin tiedottaminen kätevästi vuosikurssin/B-ryhmän omassa facebookryhmässä.
Jos valmistumisen jälkeen työelämässä ollessani kuulun edelleen facebookiin, en hyväksyisi oppilaita kaverikseni. Viime vuonna tehdessäni sijaisuuksia sain useita kaveripyyntöjä oppilailta, mutta hylkäsin ne sen enempää harkitsematta. Itse haluan pitää yksityiselämän ja työelämän erillään toisistaan, varsinkin oppilailta. Työkavereita olen jo hyväksynytkin ja tulen varmasti jatkossakin hyväksymään fb-kavereiksi, oppilaiden vanhempien kohdalla olen vähän kahden vaiheilla, todennäköisesti en hyväksyisi heitäkään, samoilla perusteluilla kuin en oppilaitakaan. Pidän enemmän puhelimessa keskustelusta tai kasvokkain keskustelusta, joten tämä varmasti pätisi myös oppilaiden vanhempien yhteydenotoissa.
Facebook-riippuvaiseksi en itseäni luonnehtisi. Saattaa olla useita päiviä tai viikkoja kun en ehdi/jaksa/viitsi kirjautua naamakirjaan. Kuten jo totesin, ei ole perinteisen face to face-keskustelun voittanutta :)
No comments:
Post a Comment